HEVOSTEN RUOKINTA KILPAILUKAUDELLA

Hevosen ruoansulatusjärjestelmä on luotu siihen, että hevonen vaeltaa päivän aikana pitkiä matkoja ravintoa etsien. Hiilihydraatit, etenkin kuidut, ovat hevosen pääsääntöinen energianlähde, ja niistä muodostuu paksusuolen bakteerien aiheuttaman käymisprosessin avulla vapaita rasvahappoja (VFA), jotka antavat energiaa päästessään verenkiertoon. Näitä hiilihydraatteja hevonen saa karkearehusta, kuten heinästä, laidunnurmesta ja osittain oljesta. Kilpahevosilla pelkkä karkearehu ei pääsääntöisesti kuitenkaan riitä kattamaan päivittäistä energiantarvetta, joka niillä on jopa kolminkertainen harraste- tai joutilashevoseen verrattuna.

Hevosen ruoansulatus

Hevosten ruoansulatuselimistö on erittäin herkkä, eikä se kestä äkillisiä ruokinnanmuutoksia. Syynä siihen ovat suoliston mikrobit, jotka eivät sopeudu nopeasti uuden rehun aikaansaamiin muutoksiin. Tällöin rehun sulattaminen ja pilkkominen ei onnistu, ja riskinä ovat erilaiset ruoansulatusongelmat, pahimmillaan ähky. Tämä on hyvä muistaa etenkin kilpailukaudella, jolloin saatetaan joutua tekemään ruokintaan muutoksia. 

Hevosten mahalaukku ja ohutsuoli ovat suhteellisen pieniä ja rehumassa kulkeutuu niiden läpi nopeasti. Myös hevosen kyky tuottaa tärkkelystä pilkkovaa entsyymiä, amylaasia, on rajallinen. Siitä johtuen hevoset eivät voi hyödyntää tärkkelystä tai rasvaa tehokkaasti energianlähteenä. Jos tärkkelystä kulkeutuu runsaasti paksusuoleen, se aiheuttaa herkästi ruoansulatusongelmia, koska paksusuolen mikrobit eivät pysty pilkkomaan sitä. 

Kilpahevosen rehustus

Myös kilpahevosen rehustuksen tärkein osa on laadukas karkearehu, jota hevosen tulee saada riittävästi. Karkearehun koostumuksen tunteminen on avainasemassa, kun hevosille suunnitellaan ruokintaa. Suosituksena pidetään, että hevonen saa karkearehua 1,5 kg kuiva-ainetta/ 100 kg elopainoa kohden vuorokaudessa. Heinäanalyysin teko on siis lähes välttämätöntä, jotta karkearehusta tiedetään ainakin kuiva-aine-, energia- ja valkuaispitoisuus. 

Energia

Energiaa hevonen saa useasta lähteestä. Tärkkelys sopii energianlähteeksi lyhytaikaisiin suorituksiin, mutta pitkäkestoisia suorituksia tekeville hevosille suositellaan kuitu- ja rasvapitoista rehustusta, josta energiaa vapautuu hitaasti pitkällä aikavälillä. Tärkkelyspitoista rehua tulee antaa pieninä annoksina useasti, jotta se ehtii pilkkoutua ohutsuolessa. Kilpahevosen energiantarve riippuu hevosen painosta ja valmennuksen intensiteetistä. Raskasta työtä tekevä, 550 kg painava puoliverihevonen tarvitsee Luken mukaan energiaa 99,5–117 megajoulea (MJ)/pv. 

Proteiini

Energian lisäksi tulee varmistaa, että hevonen saa rehusta riittävästi proteiinia. Aminohapoista koostuvat proteiinit ovat oleellisessa asemassa lihasten ja kudosten muodostumisessa sekä ylläpidossa. Osan aminohapoista hevonen voi muodostaa itse, mutta osan se tarvitsee rehusta. Näitä aminohappoja kutsutaan välttämättömiksi aminohapoiksi. 

Lysiini on hevosilla usein rajoittava aminohappo, eli ilman sitä ei voida muodostaa muitakaan aminohappoketjuja. Hevoset saavat usein liian vähän lysiiniä rehusta. Uusimpien tutkimusten mukaan myös treoniini saattaa olla rajoittava aminohappo. National Research Councilin (NRC) mukaan 500 kg painava joutilashevonen tarvitsee lysiiniä vähintään 27 g päivässä. Raskaassa valmennuksessa olevan hevosen tarve on jo 37 g päivässä. 

Karkearehun valkuaispitoisuus ja hevosen valkuaisen tarve määrittävät pitkälti sen, kuinka paljon hevonen tarvitsee proteiinia täys- tai täydennysrehuista. Luken mukaan 550 kg painava joutilas hevonen tarvitsee sulavaa raakavalkuaista (srv) 400 g/pv, kun taas samanpainoisen, raskasta työtä tekevän hevosen valkuaisen tarve on jo 780 g srv/pv. On hyvä huomioida, että valkuaisen tarve on yhteydessä hevosen energiantarpeeseen. Hevonen tarvitsee 6 g sulavaa raakavalkuaista jokaista energian megajoulea kohti. Jos energiantarve nousee, nousee myös valkuaisen tarve. 

Kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit

Energian ja valkuaisen lisäksi hevoset tarvitsevat kivennäisiä, hivenaineita ja vitamiineja. Etenkin E-vitamiinin tarve nousee selkeästi, kun hevosen liikunnan määrä lisääntyy. Rehujen vitamiinipitoisuuksia tarkasteltaessa kannattaa muistaa, että vitamiinit haihtuvat nopeasti rehuista ja heinästä. Tällöin heinäanalyysissa olevat vitamiinipitoisuudet eivät välttämättä ole enää ajankohtaisia, kun paalia syötetään hevoselle. Täys- ja täydennysrehuissa kannattaa tarkistaa, kuinka pitkän säilyvyysajan valmistaja takaa rehun sisältämille vitamiineille. Suositeltavaa onkin lisätä hevosen päivittäiseen ruokintaan monipuolinen vitamiinilisä. 

Myös hivenaine- ja kivennäistarpeet ovat kilpahevosella korkeammat, kuin joutilaalla. Etenkin kalsiumin ja fosforin oikea suhde on oleellinen hevosen elimistön toiminnan kannalta ja sen suositellaan olevan aikuisella hevosella noin 1,2–1,8:1. Karkearehun kalsium, fosfori ja muiden kivennäis- ja hivenaineiden pitoisuudet vaihtelevat.  Siksi on tärkeää tuntea karkearehun koostumus, jotta täydennysrehujen avulla voidaan tehdä tarpeelliset täydennykset. Kaikkien edellä mainittujen komponenttien lisäksi voidaan hevoselle antaa esimerkiksi nivelten tai kavioiden hyvinvointia tukevia täydennysrehuja, sekä erilaisia rautavalmisteita, jos se niitä tarvitsee. 

Joonas Orannan suositukset kilpailukaudelle

”Kisakaudella pyrimme pitämään ruokinnan samanlaisena koko ajan”, sanoo Joonas Oranta. ”Joskus kuulee, että hevosten väkirehuannosta nostetaan juuri ennen kilpailua, mutta itse koen, että äkkinäisillä ruokinnanmuutoksilla ei saada positiivisia vaikutuksia aikaiseksi.” Jos ruokinta muuttuu juuri ennen kilpailua, ei väkirehun energia välttämättä ehdi käytettäväksi asti hevosen ruoansulatuksesta. Tällöin ruokinnan muuttaminen vain rasittaa hevosen ruoansulatusjärjestelmää ja voi pahimmillaan aiheuttaa suuriakin ongelmia. Kisakaudella energian ja proteiini tarve on kuitenkin usein korkeampi kuin lepokaudella. ”Kyllä rehumäärää voi, ja usein myös kannattaa kasvattaa kilpailukaudelle, mutta muutos pitäisi aloittaa hyvissä ajoin ja tehdä ruokinnan muutoksia pikkuhiljaa”, muistuttaa Joonas. 

Juominen ja elektrolyytit

Lisääntyneen rasituksen vuoksi hevosten nestehukka kasvaa. Hikoileminen sekä kilpailujen ja kuljettamisen aiheuttama stressi lisäävät hevosen vedentarvetta. Kilpailukausi kulminoituu usein myös kesäkuukausina, jolloin korkeat lämpötilat saattavat lisätä hikoilua entisestään. Hevonen juo normaaleissa olosuhteissa noin 20 litraa vuorokaudessa, kesällä ja kilpailutilanteessä päivittäinen vedentarve voi olla jopa 80 litraa. Hevosten juomiseen ja nesteytykseen kannattaa siis ehdottomasti kiinnittää huomiota. 

Paljon hikoilevilla hevosilla on tärkeää huomioida myös nestehukan aiheuttama elektrolyyttivaje. Elektrolyytit ovat elimistön nesteissä ja veressä esiintyviä, sähkövarauksellisia mineraaleja, joiden tehtävänä on säädellä solun sisäistä ja ulkoista nestetasapainoa ja erilaisien signaalien kuljetusta. Hevonen tarvitsee natriumia, kloridia, kaliumia, magnesiumia ja kalsiumia. Etenkin natriumia poistuu runsaasti hikoilun yhteydessä ja jo kevyt työskentely nostaa natriumintarvetta selvästi. Natriumin saanti ravinnosta on kuitenkin rajallista, joten sitä on hyvä täydentää rehustuksessa. Joutilas hevonen tarvitsee päivittäin 20 mg natriumia/elopainokilo.  

Tutkimusten mukaan elektrolyytit nopeuttivat palautumista rankan suorituksen jälkeen ja auttavat ylläpitämänään elimistön elektrolyyttikonsentraatiota, kun taas pelkän veden juominen heikentää sitä. Elektrolyyttivalmisteiden käyttö on siis suositeltavaa. Munuaiset säännöstelevät kivennäisaineiden saantia pidättämällä tarpeelliset elektrolyytit elimistön käyttöön. Ylimääräiset erittyvät virtsan mukana pois, jolloin yliannostusta ei pääse muodostumaan. Elektrolyytit tulee kuitenkin antaa suositusten mukaisesti, jotta munuaisia ei rasiteta turhaan.

Mitä mieltä Joonas on elektrolyyteistä?

”Elektrolyyttien syöttäminen etenkin kisakaudella päivittäin on tarpeellista”, sanoo Joonas. ”On hyvä muistaa, että juuri ennen kilpailuja tai pelkästään kilpailuissa elektrolyytin antaminen ei korvaa pitkällä ajalla syntynyttä elektrolyyttivajetta. Myös hevosten hermoston toiminnon kannalta elektrolyyttitasapaino on tärkeä. Pelkkä suolan antaminen ei aina ole riittävää, koska hevonen menettää muitakin aineita hikoillessaan”, muistuttaa Joonas. 

Joonaksen Top 3 vinkkiä kilpailukaudelle

1. Elektrolyyttien säännöllinen syöttäminen
2. Nestetasapainosta huolehtiminen
3. Äkillisten ruokintamuutosten välttäminen

Yhteenveto

Kilpahevosen ruokintaa suunniteltaessa on hyvä muistaa, että jokainen hevonen on yksilö, jolla on omat tarpeensa. Ruokintaan vaikuttavat useat tekijät, kuten hevosen rotu, paino, kilpailulaji ja harjoittelun intensiivisyys. Laadukas karkearehu on kilpahevosen ruokinnan pohja. Sen lisäksi voidaan hevoselle antaa sopivia täydennysrehuja, jotka esimerkiksi lisäävät ruokinnan energia- ja valkuaispitoisuutta. Monipuolisen vitamiinilisän avulla huolehditaan hevosen vitamiinitarpeiden täyttymisestä ja kivennäisten ja hivenaineiden saanti varmistetaan sopivalla kivennäisvalmisteilla heinäanalyysin perusteella. Ruokintaan liittyvissä asioissa kannattaa kysyä neuvoja myös ammattilaisilta. Autamme mielellämme – ota rohkeasti yhteyttä.