HEVOSTEN D-VITAMIININ TARVE

Yleistä vitamiineista

Vitamiinit ovat pieniä orgaanisia yhdisteitä. Hevoset tarvitsevat vain vähäisiä määriä vitamiineja, mutta ne ovat avainasemassa monissa hyvinvointia, terveyttä ja fysiologiaa säätelevissä toiminnoissa. Vitaminien pääryhmiin kuuluvat A-, B-, C-, D-, E- ja K-vitamiinit, joista B-, ja C-vitamiinit kuuluvat vesiliukoisiin, muut rasvaliukoisiin vitamiineihin. Elimistössä olevat ylimääräiset vesiliukoiset vitamiinit poistuvat virtsan mukana, mutta rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat elimistön rasvakudoksiin, munuaisiin ja maksaan. 

Hevonen saa lähes kaikki vitamiinit pääasiassa laidunnurmesta ja muista karkea-, vilja- ja täysrehuista. Myös täydennysrehut sisältävät usein eri vitamiineja. Rehuissa on vitamiinien esiasteita, jotka muuntuvat elimistössä vitamiineiksi, joita keho hyödyntää toiminnoissaan. Hevoset eivät tosin ole kovin tehokkaita esiasteiden muuntamisessa vitamiineiksi. Karkearehun korjuun aikana tuoreen nurmen sisältämistä vitamiinien esiasteista jopa 80 % tuhoutuu korjuun aikana ja säilönnän aikana pitoisuudet putoavat noin 10 % per kuukausi. Myös täys- ja täydennysrehujen vitamiinipitoisuuksien säilyvyyteen kannattaa kiinnittää huomiota. 

D-vitamiini

Verrattuna muihin eläimiin, hevosten veriplasmasta mitatut D-vitamiinikonsentraatiot ovat matalat. D-vitamiinia on useassa eri muodossa, joista osan hevonen saa muiden vitamiinien tavoin rehuista. Kuitenkin D₃-vitamiini syntetisoidaan ihon kautta imeytyvän auringonvalon kautta. Talven aikana hevosten käytössä olevat D-vitamiinivarastot täyttyvät kesäisiin, joten loimittamisen tarpeellisuutta kannattaa pohtia kesäaikaan. Suomessa D-vitamiinia imeytyy kesä-elokuun aikana ja kerrytetty varasto riittää noin 1–2 kk kuukaudeksi. 

D-vitamiinin tarvetta ja vaikutuksia on tutkittu hevosissa vähän verrattuna esimerkiksi ihmisiin. Poiketen tähänastisista tiedoista, Dosi et al. (2021) havaitsivat, että hevosten D-vitamiinianeenvaihdunta pohjautuu ennemminkin rehusta saadun D₂-vitamiinin konsentraatioon, eikä niinkään auringosta syntetisoidun D₃-vitamiinin pitoisuuksiin. Hevonen voisi täten saada tarvitsemansa määrän D-vitamiinia laidunruohosta. Tässä UK:ssa tehdyssä tutkimuksessa laiduntavien hevosten D₃-plasmakonsentraatiot olivat havaitsemattoman matalat myös keskellä kesää.

D-vitamiinin kokonaisvaltainen, fysiologinen merkitys hevosella on vielä suhteellisten tuntematon, mutta tiedetään että se on tärkeässä roolissa hevosten elimistön kalsiumtasapainon, luuston aineenvaihdunnan, sekä kalsiumin ja fosforin imeytymisen säätelyssä. Intensiivinen harjoittelu aiheuttaa mikrovaurioita hevosen lihaksistossa ja luustossa. Tutkimuksen mukaan (Puangthong et al., 2021) jo yksi rankka harjoittelukerta vaikuttaa hevosen D-vitamiiniaineenvaihduntaan ja täten myös lihaksiston ja luuston palautumiseen. 

Vaikutukset hevosten ruokintaan ja pito-oloihin

D-vitamiinin puutos hevosilla on suhteellisen harvinaista, ja toisaalta liiallinen D-vitamiinin saanti voi olla toksista. Tämä tosin vaatisi noin kymmenkertaisen määrän D-vitamiinia suosituksiin verrattuna. Puutositilan oireena ovat useimmiten luustoon liittyvät ongelmat, mutta etenkin varsoilla D-vitamiinin puutos voi edesauttaa tulehdustilojen syntymistä. D-vitamiinin ruokintasuosituksiin vaikuttavat monet asiat hevosten pito-oloista aina käyttötarkoitukseen asti. Sen takia tarkkoja ruokintamääriä on vaikea määrittää.

Hevoset, jotka ovat jatkuvasti paljon sisätiloissa ovat alttiimpia D-vitamiininpuutokselle, kuin runsaasti ulkoilevat, ja kesäisin laiduntavat hevoset. Sisäruokintakaudella, ja etenkin jos hevosia loimitetaan ulkoilun aikana runsaasti, tulee vitamiinien tarve täydentää sopivilla täydennysrehuilla. Vähäisin täydennyksen tarve on hevosella, joka on päässyt laiduntamaan ja saa ulkoilla vähintään 2–3 tuntia päivässä. Vitamiinien tarve nousee selkeästi valmennuksessa olevilla hevosilla, siitostammoilla ja kasvavilla varsoilla.