HEVOSTEN HIEKANSYÖNTI

Syksyisin hevosklinikoilla tutkitaan paljon hiekansyöntiin ja sen aiheuttamiin ongelmiin liittyviä tapauksia. On edelleen epäselvää, miksi jotkut hevoset tietoisesti syövät hiekkaa ja toiset eivät. Ei myöskään tiedetä, miksi toiselle hevosille kertyy suolistoon ongelmia aiheuttavaa hiekkaa, toisille taas ei. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että hevoset syövät hiekkaa alueilla, jossa maaperässä on paljon irtonaista hiekkaa, kuten Suomessa.

Hiekansyöntiin liittyviä sairastapauksia esiintyy eniten syksyisin, jolloin laidunruoho on kesän jäljiltä lyhyempää ja hiekkaa kulkeutuu hevosen suolistoon syömisen yhteydessä. Myös laidunkauden päättyessä ja hevosten siirtyessä tarhoihin, kulkeutuu sulan maan aikana maahan ruokitun rehun mukana hiekkaa hevosen suolistoon. Ongelma vähenee talvisin, mikäli maa jäätyy.

Oireet ja diagnosointi

Hiekka kertyy hevosen ruoansulatuskanavaan ja yleensä hiekkakertymät havaitaan paksusuolessa. Hiekkakertymät voivat aiheuttaa laihtumista, ripulia, suorituskyvyn heikkenemistä, sekä ähkyä. Raporttien mukaan jopa 30 % kaikista hevosilla todetuista ähkyistä on hiekkaähkyjä (Landes ym. 2008). Mitä enemmän hiekkaa kertyy hevosen suolistoon, sitä vahvempia oireita se aiheuttaa. Osa hevosista saattaa olla jopa täysin oireettomia, mikäli hiekkaa on kertynyt suolistoon vain vähän. (Kaikkonen ym 2016).

Hiekkakertymän diagnosointiin on useita tapoja, kuten esimerkiksi ruoansulatuskanavan auskultaatio (kuuntelu), alueen ultraäänitutkimus, tai vatsan alueen röntgenkuvaus. Röntgenkuvat antavat parhaan ja luotettavimman tuloksen, koska niistä on mahdollista nähdä hiekkakertymän koko ja tarkka sijainti. 

Miten estää

Hiekan syöntiä voidaan pyrkiä estämään eri menetelmillä. Etenkin jos hevosia ruokitaan hiekkapohjaisiin tarhoihin, voi ruokintakaukaloiden tai -laatikoiden käyttö vähentää rehun mukana kulkeutuvaa hiekan määrää. Vaihtoehtoisesti karkearehut voi antaa myös esimerkiksi heinäverkosta, turvallisuusaspektit huomioiden. Tärkeää on, ettei hevonen pääse syömään hiekkaa jatkuvasti lisää. Hevosen suoliston normaalit liikkeet saavat hiekkaa poistumaan luonnollisesti, joten hiekan syömisen estäminen saattaa riittää hoidoksi (Lindholm 2015).

Hoitomuodot: Psyllium

Jos hiekan syöntiä ei voida estää, on hiekkakertymien hoitoon olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Psyllium on tunnettu hiekanpoistoon käytettävä aine, joka on tehty jänönratamo-kasvin (Plantago ovata / Plantago ispaghula) kuivatuista siemenistä. Kun psylliumia sekoittaa veteen, siitä muodostuu geelimäinen aine, joka toimii laksatiivina ja edesauttavan hiekan kulkeutumista pois hevosen suolistosta. Hiekka ei siis tartu tähän geeliin, vaan psylliumin toiminta perustuu suoliston liikkeiden aktivoimiseen ja sitä kautta hiekan poistamiseen suolistosta. Psylliumia käytetään myös säännöllisesti ennaltaehkäisevänä hoitona. Psylliumin tehoa hoitomuotona ei ole vielä tieteellisesti todistettu.

Hoitomuodot: Magnesiumsulfaatti 

Myös magnesiumsulfaattihoitoa käytetään hiekkakertymien poistoon. Sen teho perustu psylliumin tavoin laksatiiviseen vaikutukseen. Samalla se aiheuttaa nesteen kertymisen suolen sisälle ja estää nesteen takaisinimeytymistä. Magnesiumsulfaatin koetaan olevan tehokkaampaa kuin psylliumin ja sitä annetaan nenäletkun kautta. Näiden aineiden lisäksi on olemassa erilaisia ruokittavia probiootti- ja prebioottivalmisteita, jotka alustavien tutkimusten mukaan edesauttavat hiekan poistumista suolistosta. Jatkotutkimukset ovat kuitenkin vielä tarpeellisia, ennen kuin niiden tehosta voidaan olla aivan varmoja. Toki edelleen käytetään myös parafiiniöljyä ja nesteytystä hiekkaähkyjen hoitomuotoina. 

Muista konsultoida ammattilaisia

Tutkimusten mukaan hiekkakertymien poisto tapahtuu tehokkaimmin, kun hoitoon käytettävää ainetta annetaan nenäletkun kautta annettuna, verrattuna aineen syöttämiseen. Nopeimmaksi ja hevosille ystävällisimmäksi hoitomuodoksi on koettu magnesiumsulfaatin ja psylliumin yhdistelmähoito. Tällöin hiekka poistuu nopeammin ja hoidon pituus on lyhyempää.

Tärkeää on kuitenkin aina konsultoida eläinlääkäriä, jos hevosella epäillään hiekkakertymää. Eläinlääkärin kanssa tulisi myös sopia mahdollisista hoidoista, koska kaikkien lääkkeiden ja aineiden väärällä käytöllä ja vääränlaisella annostuksella voi olla hevosen terveydelle vakavia seurauksia (Bergstrom ym. 2018).

Lähteet:

Bergstrom, Sakai, R. R., & Nieto, J. E. (2018). Catastrophic gastric rupture in a horse secondary to psyllium pharmacobezoars. Canadian Veterinary Journal, 59(3), 249–253. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5819023/

Kaikkonen, R., Niinistö, K., Lindholm, T., Raekallio, M. (2016). Comparison of psyllium feeding at home and nasogastric intubation of psyllium and magnesium sulfate in the hospital as a treatment for naturally occurring colonic sand (geosediment) accumulations in horses: a retrospective study. Acta Veterinaria Scandinavica, 58(73). https://doi.org/10.1186/s13028-016-0254-z

Landes, A.D., Hassel, D.M., Funk, J.D., Hill, A. (2008). Fecal Sand Clearance Is Enhanced with a Product Combining Probiotics, Prebiotics, and Psyllium in Clinically Normal Horses. Journal of Equine Veterinary Science, 28(2), 79–84. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2008.01.004

Lindholm, T. (2015). Hevosen paksusuolen hiekkakertymien koon yhteys potilaiden esitietoihin ja tutkimustuloksiin. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201804208388