HEVOSTEN IHOTAUDIT

Hevosilla voi olla useita erilaisia iho-ongelmia, jotka vaihtelevat pienistä nirhaumista aina vakaviin ihotauteihin ja -tulehduksiin. Yleensä iho-ongelmat ovat hevoselle lähinnä epämiellyttäviä, mutta voivat olla myös todella kivuliaita.  Niiden muodostumiseen vaikuttavat muun muassa vuodenajat ja hevosen yleinen terveydentila. Ongelmien aiheuttajan määritteleminen voi kuitenkin olla haastavaa, sillä oireet saattavat olla hyvin samantyyppisiä, vaikka taudinaiheuttaja olisikin eri.

Yleisimmät ihotautien aiheuttajat

Sienet

Ihotaudit jaetaan karkeasti tarttuviin ja ei-tarttuviin tauteihin, joista ensimmäiset johtuvat yleensä bakteereista, loisista tai sienistä. Yleisin sieni-infektio on silsa, eli rihmasienten (engl. ringworm) aiheuttama ihoinfektio. Sieni-infektiot voivat olla myös zoonoottisia, eli ne tarttuvat ihmisen ja eläimen välillä. Tauti leviää usein varusteiden, kuten suitsien, satuloiden ja loimien välityksellä.  

Silsainfektion oireet ilmestyvät usein ensin satulan alueelle, mistä ne voivat levitä kohti hevosen lautasia, kaulaa ja jalkoja. Tyypillisesti iho-oireisiin kuuluu ihon rupeutuminen, hilseily sekä pienien pyöreiden karvattomien kohtien muodostuminen.  

Sieni-infektioista käytetään yleisesti nimitystä mykoosi, ja ne voivat olla ihon pinnalla tai ihonalaisia. Mykoosi voi johtua myös laajalle levinneestä kehonsisäisestä tulehdustilasta. Toisaalta pitkäaikaisten antibioottien ja kortikosteroidien käytön uskotaan altistavan sienien aiheuttamille ihotaudeille.

Bakteerit

Bakteeriperäisiä iho-ongelmia kutsutaan pyodermaksi, ja niiden yleisin aiheuttaja on Staphylococcus-sukuun kuuluva bakteeri. Myös S. intermedius– ja S. aureus –bakteereja on havaittu taudinaiheuttajina. Pääsääntöisesti nämä bakteerit ovat vastustuskykyisiä penisilliinille. 

Bakteeritulehduksissa hevosen iho rupeutuu ja karvaan saattaa muodostua kaljuja kohtia. Usein ihossa olevat haavaumat ovat ympyränmuotoisia. Myös näppylöitä, tai niin kutsuttuja rasvatyriä (engl. papules) voi muodostua. Iho voi oireilla eri kohdissa hevosen kehoa.  Tulehdusta voi esiintyä laajalla alueella, tai sitä on havaittavissa vain yhdessä ruumiinosassa, kuten jaloissa. Pahimmillaan tulehtuneeseen ihoon voi muodostua mätiviä haavaumia. 

Puutteellinen ravitsemus ja huono talli- ja hoitohygienia altistavat hevosta bakteeriperäisille ihotulehduksille. Myös sopimattomat varusteet ja raskas valmentautuminen voivat altistaa bakteeritulehduksille, kuten follikuliitille, eli karvan juuritupen tulehduksille. Tyypillisesti follikuliitti oireilee satulan kohdalla.

Hiivat

Erilaiset hiivasienet voivat aiheuttaa iho-ongelmia eri puolille hevosen kehoa. Etenkin tammoilla on havaittu Malassezia-suvun hiivasienen aiheuttamaa tulehdusta utareissa. Alue kutisee ja hevonen yrittää helpottaa oloaan hinkkaamalla muun muassa häntäänsä. Utareiden välistä irtoaa myös tummaa, rasvaista ja kiinteää rupea. Sporothrix-hiivat aiheuttavat vuotavia, mätiviä haavaumia, jotka ilmenevät tyypillisesti ensin takajalkoihin. Tämä sporotrikoosi on zoonoottinen, joten hevosta hoitavien ihmisten tulee huolehtia omasta suojautumisesta.

Loiset

Useat eri ulkoloiset, kuten punkit, hyönteiset, täit ja kirput voivat aiheuttaa iho-ongelmia. Usein syynä on loisen puremien aiheuttama ihoreaktio. Jos hevosella on valmiiksi haavoja ihossa, aiheuttavat loiset helposti tulehduksia näille alueille. 

Ehkä tunnetuin loisten aiheuttama iho-ongelma on kesäihottuma. Se johtuu hevosten yliherkkyydestä Culicoides-suvun polttiaisten syljelle. Kesäihottumasta kärsivän hevosen iho kutiaa hillitsemättömästi, mikä johtaa siihen, että hevonen saattaa hangata ihon, harjan ja hännän jopa vereslihalle. Tämä kudosvaurio voi tulehtua herkästi, mikä jälleen aiheuttaa lisää kutinaa ja ihon epämukavuutta. Näin haitallinen noidankehä syntyy ja ihoa on vaikea saada hoidettua. 

Kesäihottuman oireet alkavat yleensä toukokuussa ja päättyvät lokakuussa. Polttiaisten esiintyvyys vaikuttaa oireiden ilmenemiseen ja niiden vahvuuteen. Kesäihottuma on myös perinnöllinen sairaus, mutta taudin periytymismekanismista ei ole vielä tarkkaa tietoa.  

Allergiat

Allergiasta johtuvat iho-ongelmat ovat yleistymässä. Selkeää syytä allergioiden lisääntymiselle ei tiedetä, mutta heikentyvällä luonnon monimuotoisuudella ja prosessoitujen rehujen lisääntyneellä käytöllä uskotaan olevan vaikutusta. Parantuneen yleisen hygieniatason vuoksi myös hevoset altistuvat vähemmän eri mikrobeille, mikä vaikuttaa niiden vastustuskykyyn. Allergioiden syntymiseen vaikuttavat myös geneettiset ja periytyvät tekijät. Usein eri allergiat altistavat hevosta sekundäärisille iho-ongelmille, jolloin hevosen kokonaisvaltainen hoito voi olla haastavaa.

Diagnosointi

Iho-ongelmien ja -tautien diagnosointi on ongelmallista, koska taudinkuvat ovat hyvin samanlaisia, oli taudinaiheuttaja sitten mikä tahansa. Bakteeriperäisten ihotulehdusten diagnosointi tapahtuu usein oireiden perusteella ja sen mukaan, vastaako hevonen hyvin antibioottihoitoon. Karva- ja ihonäytteiden analysointi on luotettava menetelmä vain tiettyjen loisten ja sienien aiheuttamien iho-ongelmien määrittelemisessä. Usein kattavan diagnoosin saaminen vaatii koepalan ottoa tai muita hitaita ja kalliita tutkimusmenetelmiä. 

Yksi helpoimmista ja halvimmista diagnoosimenetelmistä on hilsetestin teko, jossa tulehtuneesta ihoalueesta raaputetaan solukkoa testausta varten. Hyvä ja kätevä toimenpide on myös karvan tai jouhen analysointi, jolla saa uskottavan tuloksen, kun näytteitä otetaan useasta eri kohdasta. Yleisin ihotutkimus on kuitenkin sytologinen, eli irtosolututkimus. Sieni-infektioepäilyn kohdalla tehdään usein sieniviljelmä. 

Kesäihottuma diagnosoidaan pääsääntöisesti oireiden alkamis- ja päättymisajankohdan, sekä taudinkuvan perusteella. Useat eri hyönteislajit voivat aiheuttaa kohonneet vasta-ainearvot terveillekin hevosille, joten allergiatesti ei ole luotettava työkalu kesäihottuman diagnosoinnissa. 

Väärin diagnosoidut iho-ongelmat voivat pahentua ja haitata hevosen terveyttä. Ongelmat ja taudit voivat myös levitä helposti, jos niitä ei hoideta oikein. Tämä on suuri riski muille tallissa asuville eläimille ja siellä asioiville ihmisille. 

Hoito

Hevosten iho-ongelmien hoito on tärkeää, koska tulehtunut iho on kipeä, mikä vaikuttaa hevosen hyvinvointiin. Ihotautien oireet estävät usein myös hevosen normaalin liikutuksen. Tarkat hoito-ohjeet riippuvat aina taudinaiheuttajasta, mutta pääsääntöisesti ne ovat joko paikallisesti käytettäviä antibioottirasvoja tai desinfioivia shampoita. Ihotulehdusten hoito on pitkäkestoista ja vaatii usein päivittäistä käsittelyä ainakin alkuun. 

Muun muassa klooriheksidiinillä tiedetään olevan desinfioiva vaikutus ja tinaoksidilla on saatu positiivisia tuloksia pyoderman hoidossa. Antibiootteja tulisi käyttää tarvittaessa, koska antibioottiresistenttien mikrobien määrä on kasvussa myös hevosilla. Pelkät rasvat ja pinnalliset hoidot eivät kuitenkaan ole riittäviä, jos tulehdus on syvällä kudoksissa. Sopivasta hoitosuunnitelmasta ja mahdollisesta lääkehoidosta tulee aina keskustella eläinlääkärin kanssa. 

Eri aineiden, kuten shampoiden, tulee antaa vaikuttaa tarpeeksi pitkään ennen kuin ne huuhdellaan tai pyyhitään pois. Hoidettavan alueen karvat on myös hyvä ajella, jotta aineet pääsevät vaikuttamaan suoraan iholle. Hevosten liiallinen peseminen, etenkin desinfioivilla aineilla, voi kuitenkin kuivattaa ihoa, mikä taas altistaa tulehdusten muodostumiselle. 

Ruokinta

Tasapainoinen ruokinta on avainasemassa hevosten iho-ongelmien hoidossa. Tutkimusten mukaan aliravitsemus altistaa erilaisten ihotautien muodostumiselle. Huomioitavaa on, että aliravitsemus ei tarkoita pelkästään energian tai proteiinin puutetta, vaan koskee myös hivenaineita, kivennäisiä ja vitamiineja.

Omega-3- ja omega-6-rasvahappojen uskotaan tukevan ihon toimintaa ja hyvinvointia. Myös E- ja D-vitamiinit ja sinkki edesauttavat ihon terveyttä ja C-vitamiini on oleellinen vastustuskyvyn toiminnan mahdollistamisessa. D-vitamiinilisä voi olla tarpeellinen, jos hevonen ulkoilee usein loimen kanssa, jolloin D-vitamiinia ei pääse muodostumaan luonnollisesti. Autamme ja tuemme mielellämme ruokinnallisissa kysymyksissä – ota yhteyttä. 

Kesäihottuma

Etenkin ruokinnan muutokset kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtivät vaikuttaa ennen kuin ihottumakausi alkaa. Ihottumaloimet ja päähuput tarjoavat kuitenkin tärkeimmän suojan polttiaisia vastaa. Tarkoituksena on varmistaa, että polttiaiset eivät pääse lainkaan hevosen iholle. Hyönteisloimet eivät ole yhtä suojaavia kuin ihottumaloimet, eivätkä ne riitä suojaamaan kesäihottumasta kärsivää hevosta! Hevosen suojaustoimenpiteet on tehtävä myös ennen kuin ihottuma puhkeaa.

Polttiaiset eivät lennä hyvin, joten mahdollisimman tuulinen ulkoilualue vähentää hyönteisten esiintyvyyttä. Ulkoilu tulisi myös ajoittaa niin, että hyönteisiä on mahdollisimman vähän. Yleensä klo 9.00–15.00 välinen aika on suotuisa kesäihottumahevoselle. Hyönteiskarkotteiden käyttö on suositeltavaa aina kun hevonen ulkoilee. 

Kesäihottumasta kärsivän hevosen olo voi olla hyvinkin tukala, joten jokaisen hevosenomistajan vastuulla on huolehtia hevosen ihon hyvinvoinnista ja terveydestä päivittäin. Ihonhoitoon on olemassa useita tuotteita, joiden toimivuus on yksilöllistä ja hevoskohtaista. Tärkeää on saada iho rauhoittumaan ja mahdolliset haavaumat pysymään puhtaina. Tätä varten on olemassa erilaisia rasvoja ja shampoita. Hevosta ei saa jättää hikiseksi, vaan hiki pestään pois aina liikutuksen jälkeen. Tarkat hoito-ohjeet kesäihottuman hoitoon tulee kysyä eläinlääkäriltä, jolta saa tarvittaessa myös hevoselle lääkkeet hoidon tueksi.